Mietin asiaa kuitenkin myöhemmin. Olen kohta lähdössä ystäväni kanssa leffaan ja pitää alkaa pakata kamppeita pois, sillä huomenna on viimeinen duunipäiväni. Tosin olen senkin suhteen kusessa, sillä minulla on vielä kolme rästituntia enkä mitenkään ehdi/jaksa/vaivaudu/tahdo/pysty huomenna tekemään yhdentoista tunnin työpäivää. Täytyy taas vaan luottaa siihen että asiat järjestyvät, niinkuin niillä on tapana tehdä. Nyt menen vähän meikkailemaan etten näytä ihan työhirviöltä.
]]>Kaikki alkoi illalla kun menin suoraan töistä kaverini luo ja ostin meille pitsan. Tarkoitukseni oli mählytä siitä suurin osa itse, sillä olin aivan helvetin nälkäinen. Kävi ilmi, että kaverillani oli kuitenkin yhtä kova nälkä ja matkan jäljiltä omaanikin tyhjempi lompakko joten ilman muuta oli valmis jakamaan kaiken kristillisesti. Juuri pöytään istuessamme kolmas kaverini pamahti paikalle ja enempiä kyselemättä leikkasi pitsan kolmeen osaan, valiteltuaan ensin että oli jo ikävä kyllä syönyt kotona masun täyteen. Hymyilin nätisti vatsani kurniessa epätoivoissaan ja toivoin että pääsisin lähtemään kotiin ennen kauppojen sulkemisaikaa jotta saisin hamstrattua kaappeihin edes jotain ravintoa. Se ei kuitenkaan onnistunut, sillä kaverini tahtoi väkipakolla esitellä melkoisen määrän kuvia palatseista ja temppeleistä joiden edustalla oli reissullaan poseerannut, joten kotiinpalatessani painuin nälkäisenä nukkumaan.
Nukkuminen osottautui odotettua hankalemmaksi toimeksi. Olen mielestäni ihan suvaitsevainen ihmisten aiheuttamaa mölyä ja häiriötä kohtaan, mutta viime yönä jopa minun pinnani alkoi ratkeilemaan. Kalliossa asuessani selväksi on käynyt, että perjantai, lauantai ja keskiviikko ovat hyväksyttyjä bileiltoja, eikä silmittöminkään jumputus enää erityisemmin haittaa minua. Myös sunnuntain, maanantain ja torstain juhlimiset olen oppinut ymmärtämään hyvin, sillä joskus on kova houkutus aloittaa viikonloppu vähän aikaisemmin tai venyttää sitä mahdollisimman pitkään. Jäljelle jää siis yksi takuurauhaisa ilta, tiistai. Tiistaina voi mennä nukkumaan juuri silloin kun haluaa, ei silloin kun jytä tai laulaminen tai riitely lakkaa. Voi viettää koti-iltaa, kuunnella hiljaisuutta, lukea tai katsoa televisiota. Niinkuin seinänaapurini eilen teki. Herra oli ilmeisesti ymmärtänyt koti-illan merkityksen jotenkin väärin ja tahtoi jakaa televisionkatselunautintonsa koko pihan kesken. Kaiken lisäksi yhdellä kanavalla pysyminen tuntui hänelle ylitsepääsemättömältä suoritukselta, joten sain nauttia koko yön vaihtelevasta ohjelmistosta.
Aamulla heräsin väsyneempänä kuin ikinä ja lisäksi nälkä painoi vatsanpohjalla. Paskaa oloa pahensi kännykkään pamahtanut tekstari jonka äänen kuullessani hetken hölmösti ajattelin eksän tekstanneen minulle perinteisen aamuviestin \"huomenta muru, ikävä. onneks nähää illal, rakastan sua\", mutta asialla olikin setäni joka tiedusteli olenko tulossa lokakuussa johonkin konserttiin. Aamutoimissa mikään ei varsinaisesti mennyt pieleen, kaikki vain tuntui inhottavalta. Iho oli laikukas ja normaaliakin epätasaisempi, ripset sojottivat suorina ja tukka näytti hampulta. Aamurööki maistui pahalta ja radio suolsi pelkkiä paskanjauhantaohjelmia. Vaatteetkin tuntuivat istuvan huonosti mutta kiinnostus ja jaksaminen eivät riittäneet vaihtoon asti. Lähdin tavanomaisella kiireellä ja vasta pihalla mieltäni alkoi painamaan, jäikö hellan levy päälle. Vastentahtoisesti kiipesin takaisin kolmanteen kerrokseen, jossa minua odotti iloinen yllätys: avaimet olivat jääneet eteisen lipaston päälle, turvallisesti kotioven väärälle puolelle.
Soitin äidilleni ja pyysin häntä ottamaan vara-avaimet mukaan töihin josta voisin hakea ne illalla, mutta hän oli ehtinyt jo lähteä kotoa. Sitten soitin siskolleni joka kuulemma oli vielä paikalla. Sisko oli vielä nukkumassa ja ehdotukseni siitä, että hän penkoisi avaimeni esiin ja kipasisi koulumatkallaan nopeasti keskustan kautta antamassa ne äidilleni, sai vastaansa raivokkaan örinän ja urinan. Loppujen lopuksi isäni lupasi hakea ne ja samalla napata televisiokaapelini mukaansa.
Vaikka avainten unohtaminen mitä ilmeisimmin oli vain ja ainoastaan oma syyni, olen loistava liittämään kaikkiin paskamaisiin tapahtumiin niitä ihmisiä, keille olen syystä tai toisesta käärmeissäni. Tähänkin sain ovelasti vedettyä lähentelevän kaverini mukaan. Vara-avaimeni oli pitkään lojunut laukkuni pohjalla, mutta viikonloppuna jouduin antamaan sen lainaan kaverilleni joka jätti sen eteiseen. Joten, jos kaverini ei olisi tullut kylään, olisin päässyt helposti vara-avaimellani sisään, eikä minun olisi tarvinnut vittuuntua aamulla tai lähteä normaalia aikasemmin töistä että saan avaimet isältäni.
]]>
Ongelma on siinä, että ongelmaa ei periaatteessa ole. Telkkari toimii, digiboksi toimii, kaapelit on asennettu oikein ja laite lähtee innokkaasti hakemaan kanavia, surkein tuloksin. Se ei onnistu tuntienkaan haun jälkeen löytämään yhtään katseltavaa taajuutta. Sain päähäni että vika täytyy olla televisiojohdoissa ja pirautin huoltoyhtiöön josta minut ohjattiin Welhon asiakaspalveluun, jossa suorittamani puhelu luultavasti poiki vuoden tyhmimmän asiakkaan tittelin.
Minä: no hei, nyt on semmonen ongelma että telkkari ei toimi vaikka kaikki on kunnossa, eli sen valkoisen boksin siellä seinässä täytyy olla jotenkin rikki
Asiakaspalvelija: jaa meinaatko kaapeliboksia?
M : …?
A : tuleeko sulla netti siitä samasta?
M : öö. Joo, tavallaan. Mut se toimii kyllä
A : no sitten se vika ei voi olla siinä laatikossa. Mut kerro mikä siinä telkkarissa ei siis toimi?
M : öööh no se ei löydä kanavia
A : millanen sun digiboksi on?
M : ….harmaa, aika littee ja uus
A : joo mut onks se tallentava?
M : ai. Ei.
A : ootko tarkistanu et kaikki kaapelit on kytketty oikein?
M : en, mut uskon et ne on oikein ku mä en oo ite tehny niitä, he he he
A : niin…
M : he he he
A : joo no testaa ne kaapelit vielä ja jos ei sittenkään toimi ni vika voi olla ihan siinä digiboksissa
M : mut se on uus!
A : voi siinä silti olla ja voi tietty olla ettei se oo yhteensopiva sun telkkarin kanssa
M : aa voi paska
A : niin…
M : hei tota tuli nyt mieleen vaa et... mist sen tietää et onks antenni vai kaapelijuttu? tai no eiku siis anna olla, kiitti paljo ja moikka!
A : kiitti moi
Tähän lopahti suuri intoni.
]]>Kun näin työhuoneeni, ensimmäinen ajatus mielessäni oli pako. Ei mitään väliä minne, mahdollisimman kauas ja nopeasti vain. Normaalitilassakin pöytäni näyttää Ämmässuon ongelmajätenurkalta, jota moottoripyöräjengi on käynyt ohikulkumatkallaan tonkimassa. Nyt tämän kaiken kauhistuksen päälle oli levinnyt uusi kerros papereita, joissa kaikissa komeili pelottavan näköisiä Post-it- lappuja joiden sisältöön en pahimmissakaan painajaisissani olisi tahtonut tutustua. Viesti oli kuitenkin selvä, kaikilla papereilla oli ilmeisen kiire ja ne taisivat kuulua tehtäväkenttään, johon minut joskus alkukesästä värvättiin. Jätin laukkuni taistelutantereelle ja lähdin tupakalle. Viivyin siellä pitkään miettien sotasuunnitelmaa ja päädyin lopuksi itselleni ominaisimpaan, eli täydellä höyryllä päälle kunnes voimat loppuvat. Voimat loppuivat puolen tunnin kuluttua, eli oli uuden tupakkatauon paikka. Aamupäivän aikana sain selvitettyä pahimman katastrofin pois alta, mutta koska tykkään työskennellä verenmaku suussa, piilotin pahimmat, hankalimmat ja kiireellisimmät tapaukset hyllyyn mappien alle. Mietin niitä myöhemmin kun aivoni ovat selkeämmässä tilassa. Eli en ikinä.
Loppupäivän huvittelin surffailemassa netissä ja käymällä kaatosateessa röökillä. Olen kadottanut salaisen turvakoodin jolla pääsee iltapäivällä ulos talon tiloista suojakatoksen alle tupakalle, joten kiipesin kattoterassille ja leikin Maija Poppasta. Palatessani huumorini päätti alkaa kukkimaan ja jätin ystäväni työpöydälle KIIREELLISEN soittopyynnön TÄRKEÄLLE asiakkaalle. Numeroksi pistin tietysti omani. Lisäksi jätin kauniin viestin seinälle kiinnitettyyn lappuun, jossa lukee (tavutettuna hienosti aina uudelle riville) LÄHE TETYT ASI AKAS KIR JEET ---->. Jatkoin litaniaa kekseliäästi : O LET NÖS SÖ! Ja ai kun oli hauskaa, ihmettelen jo miksei minulle ole annettu potkuja vaan minun täytyi itse vaivautua irtisanoutumaan.
]]>Kaverini tuli perjantaina luonnollisesti hieman etuajassa kuten maalla on tapana, juuri kun katsoin Sinkkuelämää kalsareillani. Paimensin hänet suoraan Kallion Alkoon, jonka käsittellisyyttä hän ei tuntunut tajuavan. Selitin kärsivällisesti että Kalliolle Alko on kuin ruori purjeveneelle tai alamäki vuoristoradalle mutta ajatuksenjuoksuni taisi olla liian korkealentoista tai sitten nauttimani siideri oli onnistunut jo sekoittamaan kieleni enkä saanut muotoilua sanottaviani yhtä selkeästi kuin nyt. Juopottelimme hetken pihalla kunnes paras ystäväni saapui ja aloitimme kittaamisen. Illan tasokas, nuorille aikuisille soveltuva soittolista koostui Pikku G:stä, Spice Girlseistä ja PMMP:stä.
Jonkun ajan kuluttua lähentelijäkaverini päätti lähteä omiin menoihinsa ja me ystäväni kanssa käynnistimme lempipuuhamme eli kännilaittautumisen, känniavautumisen ja kännihyppimisen. Muutamaa promillea myöhemmin saavuimme keskustaan, mutta jo jonossa aloimme aavistella pahaa. Keravalaisen näköistä porukkaa pyöri ympärillä huolestuttavan paljon, mutta turrutimme pelkomme matkapullolla. Sisällä jatkoimme hyväksi koettua kosteaa linjaamme mutta tilannetta ei pelastanut enää mikään. Paikalla oli ilmeisesti koko Hyvinkään ammattikoulun autoasentajalinjan kerma, ja muutaman tunnin kuluttua luovutimme paikkamme niitä enemmän halajaville, istuimme hampurilaisten kanssa Kampin edustalla ja mietimme elämää ja sen raadollisuutta. Uhkarohkeasti päätimme kävellä Töölönlahden kautta kotiin, päättelimme että kahden kilpaa kälättävän eukon kimppuun hyökkääminen olisi kovemmankin luokan ammattiraiskaajalle semmoinen haaste että harva siihen vastaisi. Kotona valtasimme sänkyni jokaisen millimetrin ettei umpitunnelissa kotiin saapuva kaverini saisi aamuyöstä mitään ajatuksia ryömiä väliimme sulostuttamaan elämäämme. Hän saapuikin vähän myöhemmin ja fiksuna poikana nukahti sohvalle jolla edes minä en voi nukkua suorassa ja olen kaveriani viitisentoista senttiä lyhempi.
Aamulla, hyvin varhain aamulla ystäväni luikahti kotiinsa ja jätti minut kaverin kanssa nukkumaan. Loppuajan nukuin hyvin levottomasti, sillä unitilastani huolimatta minun oli jatkuvasti pidettävä hallussani mahdollisimman suuri osa sängystä, ettei kaverini päättäisi siirtyä sohvalta tilavammille metsästysmaille joilta voisi kenties onnistua pyytämään riistaakin. Herättyämme söimme aamupalan krapulaisissa olotiloissa ja kaverini lähti esittelemään ystävilleen Helsingin ihmeitä. Juhlan kunniaksi minä ostin karkkia ja limsaa söin itselleni pahan olon jota yritin poistaa katsomalla Sinkkuelämää mitä erilaisimmissa mahaa laskevissa asennoissa. Soitin sitten kotiin ja sain kuulla että vanhempani lähtivät juhliin ja jättivät meille ruokarahaa. Lähes valonnopeudella kiisin lapsuudenkotiini ja söin setäni, siskoni ja veljeni kanssa ulkona vesisateessa katoksen alla maailman ehkä parhaan darrapitsan. Illaksi menin ystävälleni saunomaan ja katsomaan leffaa ja yön päätin viettää vanhassa rakkaassa huoneessani. Tekstasin vielä pikaisesti kaverilleni etten tulisi yöksi kämpille vaikka arvelin ettei hän erityisemmin pitänyt järjestelystä.
Tänään heräsin vasta kahdelta, unimatti kietoi minut aika syvälle syliinsä ja nukkuminen tuntui hyvältä.Yllätys oli suuri, kun huomasin kännykkääni saapuneen melkoisen kasan puhelunyrityksiä ja tekstareita, kaikki kaveriltani. Olin vähän ilkeä ja kävin suihkussa ennen kuin soitin hänelle takaisin ja ilokseni sain kuulla että hän oli jo autossa matkalla kohti kotia. Hengailin silti koko päivän vanhempieni luona, kävin kävelyllä, grillasimme, saunoimme, katsoin telkkaria, luin lehtiä, arvostelin äidin ostamaa uutta sohvaa ja keskustelimme joululomamatkastamme.
]]>