Takana yksi parhaista viikonlopuista vähään aikaan! Alusta loppuun yhtä unelmaa, en muista milloin viimeksi joka sekunti olisi ollut yhtä täydellistä. Jos elämä olisi aina tämmöistä, en varmaan ikinä malttaisi mennä nukkumaan.

Takana oli rankka työviikko ja perjantaina duunien jälkeen vietin ihanan rauhallisen koti-illan itsekseni valkoisella sohvallani Sinkkuelämän ja pitsan parissa. Sohvani on ollut yllättävän sitkeä ja huolimatta lukuisista pippaloista, sammumisista, oksennuksista ja eksän vierailuista huolimatta se on lähes edustuskunnossa, kunhan tyynyt on aseteltu oikein. Muistan ikuisesti viimesyksyisen ikeavisiitin eksän kanssa, olisi silloin jo pitänyt arvata ettei juttumme tule kestämään. Muut pariskunnat kuhertelivat huonekalujen luona vastarakastuneina ja kuiskuttelivat suuria tulevaisuudenunelmia toistensa korviin, me puolestamme marssimme vaitonaisina sisään kädet puuskassa, saimme aikaan kränän sohvan väristä (vaikka sohva tuli MINUN omaan asuntooni) ja mellakoimme järkevimmästä tavasta köyttää se auton katolle. Nyt en kuitenkaan uppoa syvemmälle vanhoihin muistoihin, sillä tänä viikonloppuna syntyi kasapäin uusia.

Lauantaina heräsin ihanan myöhään, ulkona paistoi kerrankin aurinko ja mittarissa kolistelivat melkoiset hellelukemat. Lähdimme parhaan ystäväni kanssa toteuttamaan Täydellisen Viikonlopun osaa yksi, eli shoppailua, ja hoidimme sen huolella. Molemmat löysimme aivan täydelliset mekot ja niihin sopivat vyöt, ihanat bilelaukut ja vaikka mitä enemmän tai vähemmän tarpeellista. Rahaa paloi, ja sama meno jatkui valtion tarjoamassa ostosparatiisissa alkossa, jossa visa vinkui siihen malliin että heikompaa olisi hirvittänyt. Koska kämppäni on niin onnettoman pieni, siirryimme ystäväni luo syömään pitsaa, paistattelemaan alkuiltaa parvekkeella runsaan juomatarjoilun siivittämänä sekä saunomaan. Ja ennen kaikkea laittautumaan. Meikkasimme ja paklasimme itseämme kuin pienet possut ennen joululomaa ja jälki oli sen mukaista, olimme molemmat aivan tolkuttoman hyvännäköisiä. Kun vielä lisäsimme tähän unelmamekkomme ja muutaman drinksun aiheuttaman yleisen hyvänolontunteen ja tilannetajun hämärtymisen, olo oli kuin jumalattarella. Iltayhdeksän maissa tämä jumalatar tosin kävi heittämässä pienet oksennukset keittiön lavuaariin, mutta tilanteesta selvittiin säikähdyksellä ja puklun maku suusta huuhtoutui smirren avulla helposti pois.

Lähdimme sitten konkkaamaan kohti kämppääni, mihin jätimme ylimääräiset kamat ja pakkasimme mehevän eväslaatikollisen matkajuomia. Tästä jatkoimme suoraan syntien pesään, eli Royal Onnelaan, jota kohtaan tuntemani epäluulot ovat pikkuhiljaa alkaneet kaikota. Vietimme siellä tavanomaisen, mutta jostakin syystä aivan hirvittävän hauskan illan, ja talsimme ennen valomerkkiä kämpilleni. Aamulla heräsimme helteeseen johon Suomessa ei tänä kesänä ole pahemmin ehtinyt tottua. Darrakin oli kohtuullinen, joten kykenimme aamutoimien jälkeen lähtemään Suokkiin aurinkoa palvomaan. Kipaisimme Stockalta vähän piknikevästä ja siirsimme juhlimisen kangistamat ruhomme lämpimille kallioille nauttimaan harvinaisesta herkusta, auringosta. Ikävä kyllä leirimme viereen majoittuneet teinitytöt paljastuivat suomenruotsalaisiksi kälättäjiksi, jotka kaiken kukkuraksi lauloivat ääneen kesähittejä vuosilta nolla ja yksi. Huolimatta surkeahkosta seurastamme päivä vaihtui illaksi varsin nopeasti ja päätimme siirtyä sisätiloihin valmistautumaan huomenna alkavaan ankeaan arkeen joka tulee taatusti maistumaan puulta näin kivan viikonlopun jälkeen.