Viikonloppu ohi ja henki pihisee vielä. Maanantaivitutus on melkein pahempi kuin normaalisti, ehkä juuri siksi etten voi edes syyttää krapulaa. Kaikki paska on ihan pään sisässä eikä minkään aisteja turruttavan aineen syytä, turhauttavaa. Lisäksi sorruin pahemman kerran lauantaina kun vanha koulukaveri soitti ja pyysi kahville. No, kahvi laajeni paahtopaistipatongiksi, juomiksi ja moneksi askiksi röökiä ylihinnoitellussa baarissa Stockan nurkilla. Kalorit shoppailtiin pois Gina Tricotissa. Ostin sen mitä pitikin, eli mustat puolipitkät legginsit kultaisilla vetoketjuilla ja lisäksi vaaleanpunaisen hihattoman lörötopin, jonka selkäosa on aukinainen ja etuosa mustaa pitsiä. Siis WHAT? Olen tässä moneen otteeseen pohtinut, mitä helvettiä mielessäni liikkui sillä hetkellä, ja olen menossa palauttamaan kyseistä riepua heti töiden jälkeen. En todellakaan kaipaa minkääntasoista paluuta peruskouluun, ja uusi hankintani kiidättäisi keski-ikäistyneisimmän virastotädinkin pikavauhtia Roihuvuoren yläasteen tupakkapaikalle.

Kaiken kaikkiaan lauantai sujui raha-asioideni kannalta melko surkeasti. Säästin tosin iltaruoassa ja painelin vanhempieni luo viettämään rauhaisaa koti-iltaa. Söimme siskoni valmistamaa kanakastiketta, saunoimme ja pelasimme ehdotonta lempipeliäni Menolippua. Päästäkseni salaa hermosavuille lähdin hakemaan Ben and Jerry´s-jätskiä, jolle laihiksella oleva siskoni sitten nyrpisteli punniten surkean pienen annoksensa ja merkaten sen ravintoarvot ylös. Päätin säästää siskoni myöhemmiltä kiusauksilta ja ottaa vastuullisen isosiskon roolin, joten hoitelin loppurpurnukan itsekseni.

Sunnuntaina tuntui hassulta herätä vanhasta huoneestani samaan vanhaan vitutukseen jonka aiheuttaa äitini ja hänen tapansa huudattaa kolmea eri telkkaria yhtäaikaa. Leipäkaapista ei löytynyt juuri mitään syömiskelpoista, mutta tuntui mukavalta saada purkaa mielipiteensä vanhusten leipäpolitiikasta johonkuhun (tällä kertaa siskooni) jolla on yhtä voimakkaita patoumia samasta aiheesta. Aamun kruunasi veljeni yllätyslahja (josta tosin joudun joskus vielä pulittamaan femman), aivan tolkuttoman upeat aurinkolasit! Broidi oli ostanut ne itselleen mutta todennut liian naismaisiksi, joten päätti luovuttaa ne vastikkeellisesti minulle. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, vaikka yritinkin sumuttaa ja esittää etten erityisemmin kiinnostunut laseista. Innostukseni taisi kuitenkin hehkua läpi ja veljeni vannotti minut maksamaan sovitun summan. Lasien sangat ovat oranssinruskeaa muovia, ja niissä on feikkipuukuviointia. Pinta on kuin suoraan lasten piirretyistä tai sarjakuvista. Linssit ovat isot ja neliömäiset, myös oranssinruskeat ja hyvin läpinäkyvät. Kesän viidennet aurinkolasit!