Löntystäessäni Elielinaukion läpi iltis kainalossa, puhelin kourassa ja aamupalasämpylä toisessa, sain kasvoilleni aamun ensimmäisen vitutuksenaiheen. Vastaani kävelevä, itsensä suorilla housuilla, kauluspaidalla, tiukalla nutturalla ja neuletakilla ennenaikaisesti tuhonnut nainen tuijotti minua hyvin arvostelevasti päästä varpaisiin. Hetkellisesti säikähdin itsekin, koska en siinä hötäkässä muistanut mitä olin kotona päälleni kiskonut, ja aamullisen sekavuuteni seurauksena olisin voinut päätyä melkoisen kummalliseenkin ratkaisuun. Mutta ei. Mustat legginsit kultaisilla vetoketjuilla, ruskea pitkä toppi, musta XL-kokoinen lepakkomallinen paita, kulta-musta-ruskea-vaalea silkkihuivi, vaaleanruskeat rusettikengät ja ruskea nahkalaukku eivät mielestäni ole mitenkään paljastava, ruma tai omituinen yhdistelmä. Ehkä vähän raisu ja nuorekas suhteessa työhöni ja sen vaatimaan mukavastuulliseen asemaan, mutta koska en ole usein suorassa fyysisessä kontaktissani asiakkaisiini, kukaan ei jaksa nipottaa.

Yhdessä välähdyksessä tajusin kuka nainen oli. Hän oli Pyrkyri, ällöttävimmän jumalan luoman ihmisryhmän edustaja kauneimmassa kukassaan. Pyrkyrit käyvät amk:n liiketalouslinjaa, koska eivät ole päässeet kauppakorkeaan. He käyvät kesätöissä keskisuurissa osuuspankeissa, keittävät siellä kahvia ja ehkä ennen valmistumistaan pääsevät asiakaspalvelutiskille avustamaan mummoja kymmensenttisten laskemisessa. Silti he pukeutuvat päivittäin liituraitaan ja siloittavat tukkansa kiiltäviksi ja taipuisiksi, käyttävät huomaamattomia ja mukavia kenkiä ja käyttävät miellyttävää hajuvettä. Iltaisin he haaveilevat isoista merenrantahuviloista, maisemakonttoreista ja perhevolvoista. Se ja ajatus siitä että kolmenkymmenen vuoden kuluttua he saattavat olla pankin johdon assistentteja ja saada lahjaksi Pyrkyrimieheltään Cartierin valkokultakelloja saa heidät kestämään työnsä pitkäpiimäisyyden ja palikkamaisen opiskelun. He kadehtivat varakkaita ystäviään ja yrittävät olla kuin he. He äänestävät ehdokasta joka puolustaa rikkaiden oikeuksia vaikka heidän tuloillaan ei ole varaa matkustaa Ruotsia kauemmas. Tulevaisuutta varten, he ajattelevat. Koko heidän elämänsä on pyristelyä kohti ylempää keskiluokkaa ja siihen kuuluvia meriittejä. He suhtautuvat kaikkeen ja kaikkiin vakavasti eivätkä erityisemmin pidä kuin oman ihmisryhmänsä edustajista, koska kommunikointi ryhmän sisällä on niin helppoa ja vaivatonta. Kukaan ei sano mitään yllättävää joka johtaisi epämiellyttäviin tilanteisiin kuten epävarmuuteen, nolostumiseen tai inhoon. Sen takia ulkopuoliset ihmiset ovat hermostuttavia epäilyttävine vaatteineen, ulkonäköineen ja aatteineen. Mehän voimme jopa kiroilla tai sanoa viis veisaavamme luonnonsuojelusta, suomen talousnäkymistä tai lasten päivähoidosta.

Ihmettelen itsekin suunnatonta inhoani Pyrkyreitä kohtaan. Periaatteessa heillä on samansuuntaiset tavoitteet kuin minulla. Tahdon isona kivan kämpän, nykyistä paremman auton, ehkä Mersun, kesämökin, veneen, matkoja, oman firman enkä oikeastaan panisi pahakseni jos paketista tupsahtaisi Cartierin kello. Tapamme edetä määränpäähän vain eroavat kovasti toisistaan. Perhetaustani takia on itsestään selvää että vanhemmalla iällä tulen saamaan kaiken haluamani ja vähän enemmänkin. Minua on aina kannustettu opiskelemaan jotakin mistä nautin, vaikka sillä ei eläisikään leveästi. Tiedän olevani etuoikeutetussa asemassa koska opiskelen unelma-alani lisäksi kauppa- ja hallintotieteitä yliopistolla, ihan vaan varmuuden varalle jos päätänkin joskus siirtyä isäni yritykseen tai muuhun paperinsiirtelytyöhön. Suhtaudun tähän kaikkeen kuitenkin melkoisen kepeästi ja ehkäpä juuri se on syynä ongelmalliseen suhtautumiseeni Pyrkyreitä kohtaan. Heillä on intoa ja ambitiota, he tekevät lujasti töitä saavuttaakseen sen mitä minulla on lapsesta asti ollut; uuvuttavat päivät keski-euroopan taidemuseoissa, pitkät ja nälkäiset illat Michelin-ravintoloissa sekä keskustelut Euroopan Keskuspankin ratkaisuista. Minua pelottaa vähän. Olen laiska ja saamaton, raha, maine tai arvostus ei kiinnosta. Haluan maalata suuria tauluja ja juoda Ediä ja Suomiviinaa enkä ole oikein varma onko se enää sopivaa.