Aikaa on vierähtänyt kiusallisen paljon, sillä töiden loputtua en juurikaan ole saanut itseäni istumaan tietokoneella lyhyenkään blogimerkinnän kirjoittamiseen tarvittavaa aikaa. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä, että pimenevät illat ja yksinkertaisilta näyttävät, mutta harvinaisen monimutkaisilta tuntuvat ihmissuhdekuvioni tarvitsevat jonkinlaista avaamista ja palaan taas armaan harrastukseni pariin.

Olen virallisesti, täysin officially (julkistettu jopa facebookissa) alkanut seurustelemaan erään poikapuolisen henkilön kanssa jonka tapasin reilu kuukausi takaperin. Hän on miellyttävä, oikea unelmien poikaystävä joka toimii puolestakin sanastani ja olisi luultavasti valmis runkkaamaan raastinrautaa jos sattuisin ohimennen sitä pyytämään. Eksän jälkeen tämä tuntuu aivan mullistavalta ja käsittämättömältä, enkä voi olla kyseenalaistamatta uuden pojan omanarvontuntoa ja luonteenlujuutta. Olen toki aina tiennyt että eksä oli harvinaisen pässimäinen tapaus eikä häntä oikein voi käyttää vertailukohteena mutta jotenkin nykytilanne tuntuu välillä hiukan mauttomalta ja elokuvamaiselta. En ihan tiedä miten pitäisi reagoida rakkaudentunnustukseen näin lyhyen tuntemisen jälkeen, varsinkin kun olen itse pikkuhiljaa pääsemässä vasta "sä oot ehkä kivointa mitä tiän"-vaiheeseen.

Uskon kuitenkin että asiat lutviintuvat oikeille urilleen ajan kanssa, sillä koen aitoa sielujen sinfoniaa poikaystäväni kanssa. Meillä on tolkuttoman hauskaa yhdessä, voimme keskustella aivan kaikesta ja kaiken kukkuraksi kiinnostuksemme kohtaavat myös sängyssä, mikä eksän jälkeen tuntuu aika käsittämättömältä. Myös hänen hellyytensä, jatkuva empatia ja tarpeeni huomioiminen saavat pääni pyörälle. Taidan olla tosi ihastunut.