Poikaystävä on ryyppäämässä ja sänky tuntuu kylmältä ja tyhjältä. En ole oikein saanut luettua tenttiinkään kun yläkerran paskapäät ovat pitäneet hevibileitä koko iltapäivän ja nyt uni alkaa painamaan niin pahasti että parempi painua pikkuhiljaa unten maille. Inhoan itseäni ja sitä että antaisin vaikka toisen käteni jos saisin kultani viereen nukkumaan. Ensimmäinen yö yksin ikuisuuksiin, luulin että se tuntuisi kivalta. Koko sänky oman ruhon käytössä, ei kuorsausta, ei häiriötä. Ihan niinkuin ennenkin, omaa rauhaa ja rakkautta. Yllättäen tuntuukin siltä että kaikki on ihan väärin kun vieressä ei tuhisekaan se tuttu vähän pöhkönnäköinen nukkumatti, vaan käsi tavoittaa pelkkää tyhjää. Ei ole lämmintä syliä kainaloineen johon käpertyä, ei pitkiä karvaisia jalkoja joiden lomaan omat jalkansa pujottaa, ei unisen tuoksuista suuta joka kuiskii korvaan tai suutelee niskaan. Tänään on vain minä ja reikäinen pyjamani ja tilanne ei naurata minua yhtään.

Minusta on tullut parisuhdehirviö. Viihdyn paremmin poikaystäväni kainalossa kuin viinanhuuruisessa baarissa, kavereideni leffaillassa tai kirjan kanssa sohvalla. Ajatuksenkulkuni oksettaa minua ja tahdon muuttua, tahdon olla vahva ja itsenäinen nainen jonka elämässä miehet eivät anasta pääroolia. En halua välittää jostakusta niin paljon että tekee kipeää kun ei saa koskettaa koko aika. Joku päivä varmaan yllätän itseni kirjoittamasta Facebook-statuksekseni "joutuu olemaan koko viikonlopun yksin kotona yhyy" niinkuin jotkut parisuhteutuneet ystäväni. Jos sorrun johonkin noin kliseiseen, tulen häpeämään itseäni koko loppuelämäni. Häpeän jo nyt itseäni suunnattomasti hokiessani kavereille "ME tehtiin sitä" "ME tehtiin tota" ja "SE sano sitä". Kohta he hermostuvat ja jättävät minut hirviöitymään omaan pieneen kuplaani joka poksahtaessa palaan taas häntä koipien välissä heidän luokseen ja hoen ystävyyden arvoa.

On vaan niin vaikea olla itsenäinen kun tykkää niin kauheasti ja toinen tykkää takaisin vielä enemmän. Miksi pitäisi pysyä pystyssä omin jaloin kun joku haluaa pitää sinua pystyssä, silottaa tien ja turvata selustan? Tulevaisuuttako varten?