Aamuherätys oli tänään poikkeuksellisen miellyttävä. Siirsin kelloa ensin tunnin eteenpäin ja herättyäni tajusin nähneeni aivan karmivaa unta, jonka pelkäsin pilaavan päiväni jollen unohtaisi sitä mitä pikimmiten. Täten siirsin kelloa vielä puoli tuntia. Lopputulos:aamun karmeutta lievittävä tokkura ja vain hiukan normaalia myöhäisempi saapuminen toimistolle. Jopa sopivat vaatteet tuntuivat kerrankin lentävän kaapista käsiini ja kehtasin katsoa ihmisiä silmiin aamumetrossa. Tein jännittävän invention ja yhdistin pitkät mustat legginsit mustien gladiaattorisandaalien kanssa siten, että lahkeet menivät vähän sandaaleiden sisään. Lisäksi ylläni oli harmaansininen lyhyttäkin lyhempi paitahame, ruutuhuivi ja villatakki jotka mielestäni henkivät boheemiutta ja asiantuntemusta työssäni käsiteltäviä asioita kohtaan. Ainoa harhalaukaus oli ehkä ruskea strutsinnahkapintainen laukkuni, mutta lompakonavaintenröökienkellokortinpurkkapussinsateenvarjonpuuterinvesipullonymymym siirto-operaatio olisi luultavasti kaatanut jo liitoksissaan natisevan aikatauluni.

Jottei aamuni olisi ollut liian täydellinen, lähetin eksälle tekstarin jossa tivasin vastausta edelliseen viestiini. Suutuin tästä lipsumisesta itselleni niin, että viiden minuutin kuluttua pistin uuden viestin paukkumaan. Kun kolmas, entisiä ilkeämpi viesti alkoi muodostua päässäni, suljin kännykän. Ei ole mitään järkeä avautua kun se taukki ei vaivaudu juuri koskaan vastaamaan. Naisen logiikalla päätin kostaa eksälle hoitamalla tänään kaikki asiani niinkuin järkevä aikuinen ihminen, ettei elämäni menisi aivan romuttamokuntoon niinkuin hänen elämänsä. Kantavana ajatuksena oli, että vaikka sekopäisiin, tunnekuohuisiin tekstareihini ei vastata, olen silti Nainen, joka pitää tärkeät langat käsissään eikä vapise velvollisuuksien edessä.

Velvollisuuksia näytti kuitenkin kertyneen muutama, ja koska filosofiani mukaan yksi velvollisuus per päivä riittää, jouduin valintatilanteeseen. Maksaisinko laskuni, paljastaisinko isälle raha-ahdinkoni vai ottaisinko loparit? Koska tililläni ei ollut tarpeeksi rahaa laskujenmaksuun enkä uskaltanut vielä kohdata pomoani, päätin soittaa isälle. Hän suhtautui asiaan suopeahkosti ja lupasi lainata lainan korkoihin rahaa palkkapäivään asti. Suopeus saattaa osittain selittyä sillä, että taisin jättää hänet siihen käsitykseen että käyttötilini on nollilla, enkä jostakin käsittämättömästä syystä pääse käsiksi säästötileihini. On asioita, joissa liika tieto lisää tuskaa, ja katsoin tämän kuuluvan niihin.

Eilen kävin parhaan ystäväni kanssa katsomassa Mamma Mia-leffan. Hymyilin sen jälkeen koko illan, jopa silloin kun sätimme surkeita kesäduunejamme toisillemme ja kirosimme elämämme hevonvittuun. Oli ihanan viileä, pimeä ilta, kävelimme hietsussa ja kun ostin vielä LM-askin surkeiden, hätätilanteita varten ostamieni Malboroiden tilalle, tuntui lähes täydelliseltä. Tulen tuskin saavuttamaan tätä oloa tänään, sillä ajattelin kököttää töissä vielä puolisen tuntia ja väsymys tuntuu niin raskaana ettei ruoanlaitosta taida tulla mitään. Seurakin tulee olemaan huonoa, sillä kotona odottaa vain kiukkuinen ja nälkäinen marsu.