Vihdoinkin aikuinen! Maksoin lähes kaikki laskut ja avasin lähes kaikki viralliset kirjekuoret! Avaamatta jäivät vain neljä Soneran ja yksi Nordean tapaus, jätän ne myöhemmiksi herkkupaloiksi. Toki polvet tuntuivat vähän pehmeiltä kun tilin saldo humahti 1200eurosta kolmeensataan, mutta samalla oli myös helpottunut olo. Niiden osalta minun ei tarvitse enää kotiintullessani pelätä eteismaton paljastavan iloisia yllätyksiä. Huomattuani ettei velvollisuuksien hoitaminen olekaan niin hirveää, avasin Kelan kuoren, jonka odotin sisältävän tavalliseen tapaan pyynnön/kehoituksen/vaatimuksen esittää tositteet asumistilanteestani asumistukea varten. Kirjeessä todettiin tyynesti, että asumistukeni lakkautetaan ja että olen valtiolle velkaa 740 euroa. Olen ignoroinut kelan kirjeet puolisen vuotta ja antanut tuen juosta vaikka olen ollut töissä ja asunut välillä vanhempienikin luona, joten en ihmeemmin hätkähtänyt päätöstä, ennenkuin muistin tilini surkean tilanteen. Sinne jääneistä 300 eurosta tulisi vielä maksaa 700e erilaisia asumishässäköitä, 80e kaverilleni, 100e maksuntasausta duuniin, 40e matkakorttiin, 30e tenttimatkaan ja ne Soneran avaamattomat laskut. Lisäksi olisi hauskaa ruokailla tai käydä baarissa. Joku yhtälössä tökkii ja pahasti.

Mietin asiaa kuitenkin myöhemmin. Olen kohta lähdössä ystäväni kanssa leffaan ja pitää alkaa pakata kamppeita pois, sillä huomenna on viimeinen duunipäiväni. Tosin olen senkin suhteen kusessa, sillä minulla on vielä kolme rästituntia enkä mitenkään ehdi/jaksa/vaivaudu/tahdo/pysty huomenna tekemään yhdentoista tunnin työpäivää. Täytyy taas vaan luottaa siihen että asiat järjestyvät, niinkuin niillä on tapana tehdä. Nyt menen vähän meikkailemaan etten näytä ihan työhirviöltä.