Viikonloppu taas ohi ja huomenna alkaa viimeinen työviikkoni. Ah tätä autuutta. Darrakaan ei kovin pahasti paina takaraivossa, sillä kupitin vain perjantai-iltana. Sain taktikoitua kaiken niin uskomattoman ovelasti etten joutunut koskemaankaan lähentelyherkkään kaveriini koko viikonlopun aikana, saati nukkumaan hänen krapulanhajuisessa läheisyydessään. Olen monesti ihmetellyt miksi tytöistä ei baari-illan jälkeen lehähdä kuin ehkä kevyt tupakan ja vatsahappojen tuoksi, kun taas pojat haisevat pistävälle, parhaat aikansa nähneelle mutta edelleen käymistilassa olevalle viinasangon ja paskahuussin yhdistelmälle. Se on haju jota pystyy haistelemaan vain ihmisestä josta tosissaan välittää.

Kaverini tuli perjantaina luonnollisesti hieman etuajassa kuten maalla on tapana, juuri kun katsoin Sinkkuelämää kalsareillani. Paimensin hänet suoraan Kallion Alkoon, jonka käsittellisyyttä hän ei tuntunut tajuavan. Selitin kärsivällisesti että Kalliolle Alko on kuin ruori purjeveneelle tai alamäki vuoristoradalle mutta ajatuksenjuoksuni taisi olla liian korkealentoista tai sitten nauttimani siideri oli onnistunut jo sekoittamaan kieleni enkä saanut muotoilua sanottaviani yhtä selkeästi kuin nyt. Juopottelimme hetken pihalla kunnes paras ystäväni saapui ja aloitimme kittaamisen. Illan tasokas, nuorille aikuisille soveltuva soittolista koostui Pikku G:stä, Spice Girlseistä ja PMMP:stä.

Jonkun ajan kuluttua lähentelijäkaverini päätti lähteä omiin menoihinsa ja me ystäväni kanssa käynnistimme lempipuuhamme eli kännilaittautumisen, känniavautumisen ja kännihyppimisen. Muutamaa promillea myöhemmin saavuimme keskustaan, mutta jo jonossa aloimme aavistella pahaa. Keravalaisen näköistä porukkaa pyöri ympärillä huolestuttavan paljon, mutta turrutimme pelkomme matkapullolla. Sisällä jatkoimme hyväksi koettua kosteaa linjaamme mutta tilannetta ei pelastanut enää mikään. Paikalla oli ilmeisesti koko Hyvinkään ammattikoulun autoasentajalinjan kerma, ja muutaman tunnin kuluttua luovutimme paikkamme niitä enemmän halajaville, istuimme hampurilaisten kanssa Kampin edustalla ja mietimme elämää ja sen raadollisuutta. Uhkarohkeasti päätimme kävellä Töölönlahden kautta kotiin, päättelimme että kahden kilpaa kälättävän eukon kimppuun hyökkääminen olisi kovemmankin luokan ammattiraiskaajalle semmoinen haaste että harva siihen vastaisi. Kotona valtasimme sänkyni jokaisen millimetrin ettei umpitunnelissa kotiin saapuva kaverini saisi aamuyöstä mitään ajatuksia ryömiä väliimme sulostuttamaan elämäämme. Hän saapuikin vähän myöhemmin ja fiksuna poikana nukahti sohvalle jolla edes minä en voi nukkua suorassa ja olen kaveriani viitisentoista senttiä lyhempi.

Aamulla, hyvin varhain aamulla ystäväni luikahti kotiinsa ja jätti minut kaverin kanssa nukkumaan. Loppuajan nukuin hyvin levottomasti, sillä unitilastani huolimatta minun oli jatkuvasti pidettävä hallussani mahdollisimman suuri osa sängystä, ettei kaverini päättäisi siirtyä sohvalta tilavammille metsästysmaille joilta voisi kenties onnistua pyytämään riistaakin. Herättyämme söimme aamupalan krapulaisissa olotiloissa ja kaverini lähti esittelemään ystävilleen Helsingin ihmeitä. Juhlan kunniaksi minä ostin karkkia ja limsaa söin itselleni pahan olon jota yritin poistaa katsomalla Sinkkuelämää mitä erilaisimmissa mahaa laskevissa asennoissa. Soitin sitten kotiin ja sain kuulla että vanhempani lähtivät juhliin ja jättivät meille ruokarahaa. Lähes valonnopeudella kiisin lapsuudenkotiini ja söin setäni, siskoni ja veljeni kanssa ulkona vesisateessa katoksen alla maailman ehkä parhaan darrapitsan. Illaksi menin ystävälleni saunomaan ja katsomaan leffaa ja yön päätin viettää vanhassa rakkaassa huoneessani. Tekstasin vielä pikaisesti kaverilleni etten tulisi yöksi kämpille vaikka arvelin ettei hän erityisemmin pitänyt järjestelystä.

Tänään heräsin vasta kahdelta, unimatti kietoi minut aika syvälle syliinsä ja nukkuminen tuntui hyvältä.Yllätys oli suuri, kun huomasin kännykkääni saapuneen melkoisen kasan puhelunyrityksiä ja tekstareita, kaikki kaveriltani. Olin vähän ilkeä ja kävin suihkussa ennen kuin soitin hänelle takaisin ja ilokseni sain kuulla että hän oli jo autossa matkalla kohti kotia. Hengailin silti koko päivän vanhempieni luona, kävin kävelyllä, grillasimme, saunoimme, katsoin telkkaria, luin lehtiä, arvostelin äidin ostamaa uutta sohvaa ja keskustelimme joululomamatkastamme.